Mennäänpäs mokoman suon yli, että heilahtaa!

Kymenlaakson Pyhtäällä sijaitseva Valkmusan kansallispuisto on rauhallinen avosuopuisto, joka sopii erinomaisesti päiväretkeilyyn läpi vuoden. Valkmusa pitää sisällään neljä suurta luonnontilaista suoaluetta, joiden vieressä virtaa Kymijoki. Alueen flora ja fauna on rikasta: Suolta voi bongata muun muassa uhanalaisen perhoslajin rämekulmumittarin, joka on myös Valkmusan kansallispuiston tunnuseläin.

Valkmusan kansallispuisto on Suomen suurimpia avosuopuistoja. Sulan maan aikaan retkeily rajoittuu Valkmusan suoalueen laidoille: toisella laidalla kulkee 2,5 kilometrin pituinen rengasreitti, jonka varrella on lintutorni, ja toisella laidalla sijaitsee päivätupa ja nuotiopaikka. Kunhan talvi tarjoilee riittävästi lunta ja pakkasta, voi Valkmusaan tutustua laajemmin hiihtäen tai lumikenkäillen.

Suoalueen yli heilautettiin neljän naisen iloisella kokoonpanolla

Tammikuisena lauantaiaamuna keräsimme neljän naisen porukan kasaan, lainasimme lumikengät Iitin Ladulta ja suuntasimme kireää pakkassäätä uhmaten retkeilemään Valkmusan maisemiin.

Valkmusa on mainio päiväretkikohde monenlaisille luonnossa kulkijoille: retkeilijöille, kuntoilijoille, lintubongareille, geokätköilijöille, hiihtäjille, lumikenkäilijälle, suo- ja vuorifaneille. Kansallispuistoa on helppo lähestyä olipa sitten yksin tai seurassa, perheen kanssa, lasten kanssa, kaveriporukalla tai työpaikan virkistysjoukkueena.

Luonto maalaa suoympäristöön upeat ja rauhalliset maisemat, jotka tarjoavat aistinautintoja jokaisena vuodenaikana, jokaiselle vuodenajalle taatusti omintakeisena maisemanaan.

Talvinen Valkmusan luonto tarjoaa kitukasvuisten mäntyvanhusten miehittämää, kimaltavan puuterilumen kaunistamaa suomaastoa lähes silmän kantamattomiin. Rauha on läsnä ja lähes käsin kosketeltavissa.

Mutta kuten usein reissuilla, tälläkin taipaleella tapahtui. Kun puhelias naisporukka on liikkeellä, vievät kiinnostavat keskustelunaiheet helposti mennessään. Lumikengillä kulkeminen tasaisella suolla tuli nopeasti tutuksi ja siten maisemien ihailun ohessa puheensorina yltyi.

Yhtäkkiä Elinan vasemman jalan alla jää humahti ja nainen tipahti lumikenkänsä kanssa nilkkaa myöten suonsilmään. Hyvät varusteet takasivat sen, ettei vesi kastellut koipea kokonaan, mutta lumikengän pohja pamahti pakkassäällä pian jäähän. Päätimme jatkaa matkaa Moronvuorelle asti, mutta lumikengät kulkivat loppumatkan kantamalla. Täten siis voidaan todeta, että pakkassäällä Valkmusalla voi kulkea myös ilman lumikenkiä, mutta kyllä niiden kanssa kulkeminen on silti mukavampaa.

Siinä askeleita tarkkaillessa ja jo aiemminkin porukkamme huomasi runsain määrin eläinten jättämiä jälkiä suoalueen hangella. Bongasimme muun muassa (hetken jälkiä kuumeisesti porukalla analysoituamme) teeren jäljet sekä pienen matkan päästä niistä hirviperheen verkkaisan kulun suon poikki. Pieniä jälkiä hangella näkyi myös, mitä lienee metsähiiriä tai muita pikkuotuksia etsimässä suojaa paukkupakkasilta.

Valkmusan kansallispuistossa pesii useampi kalasääski vuosittain. Talvisaikaan sääksien pesinnöistä todisteina voi havaita korkealla männynlatvoissa tukevasti risuista ja kepeistä rakennetut pesät. Pesät ovat sopivan lumisena talvena kohtalaisen helppo havaita, sillä suuren kokonsa ansiosta ne keräävät päälleen tasaisen, pesänmuotoisen kerroksen lunta.

Mystisiä jälkiä hangella

Vielä mystisempi joukko tutkijoita jälkiä analysoimassa.

Retkiseurueemme vaelsi upeassa pakkaspäivän auringossa urhoollisesti pikku vastoinkäymisestä huolimatta kohti Moronvuoren kupeessa sijaitsevaa päivätupaa ja leiripaikkaa.

Moronvuoren päivätuvassa retkeilijä voi viettää tunnelmallisen yön vaikkapa osana talvista hiihtoretkeä ja päiväretkeilijä puolestaan nauttia nuotiopaikan suojasta ja keittää nokipannukahvit tulisijaa hyödyntäen.

Kyllä maistuivat kuumat juomat ja tikkupullat hyvälle suon yli kulkemamme kirpeän pakkastaipaleen jälkeen! Vilu vain otti äkkiä vallan, kun paikallaan taukoa istuttiin. Nuotio kyllä yritti parhaansa mukaan seuruettamme lämmittää, mutta ei aivan onnistunut, joten liikkeelle lähdettiin ripeästi, kun vatsantäytettä ja mielen lämmikettä oli saatu riittävästi.

Moronvuoren kulttuurihistoriallisesti arvokas päivätupa tervehtii retkeilijää iltapäivän auringossa

Seurueemme oli tikkupullansa ansainnut.

Pakkaskelillä ja kohtuullisen rauhallisella tahdilla aikaa lähtöpisteestämme Vastilantien varren parkkipaikalta Moronvuorelle kului noin 1,5 tuntia suuntaansa.

Valkmusan kansallispuisto soveltuu parhaiten päiväretkeilyyn ja oli ainakin meidän makuumme juuri sopivan rauhallinen kohde. Suomaisemat ovat omaa luokkaansa käkkärämäntyineen ja laakeine maisemineen, ja Moronvuori puolestaan tarjoaa hienot näköalat ja jyrkkiä kallioita.

Valkmusan talvimaisemassa on hiihtäjän hyvä hiihdellä

Suoalueen ylityksen jälkeen opasteet ohjaavan Moronvuorelle

Moronvuoren kallioseinämät nousevat metsän kätköistä. Moronvuoren kupeesta löytyy myös geokätkö.

Matka takaisin taittui upean iltaruskon saatellessa

Kaunis, erämainen kansallispuistomaisema jätti rauhallisen mielen pitkäksi aikaa.

On se lumikenkäily vaan kivaa. Vai mitä Elina?

Valkmusan kansallispuistoon ja luontopolulle pääsee Siltakylä-Vastilantien varrelta tietä nro 3562. Parkkipaikan osoite on: Vastilantie 886, Pyhtää.

Kiitos seurasta myös kaksi muuta hyväntuulista kellua, Tiia ja Sarita! What a day!

***

Artikkeli julkaistu Retkipaikka palvelussa: http://retkipaikka.fi/vapaa/mennaanpas-mokoman-suon-yli-etta-heilahtaa/

ps. Äärettömän kauniit, talven valkoiset ja kylmän kangistamat ripset by Suomi-Finland-paukkupakkaset-prkl