Kurkkasin hiidenkirnuihin Askolassa

Askolan Kirnukallioilta löytyy paitsi korkeuseroja ja kaunis maisemareitti syksyiselle retkelle, mutta myös Suomen suurin esiintymä tarunomaisia hiidenkirnuja. Luonnon muodostamia kirnuja löytyy alueelta yhteensä 20, joista suurin, Jättiläisen Kuhnepytty nimeltään, kuuluu maailman suurimpien löydettyjen hiidenkirnujen neljän parhaan joukkoon.

Askolan hiidenkirnut sijaitsevat Askolan ja Pukkilan välissä, Korttian kylässä, maantie 1635:n varrella. Lahdesta Kirnukalliolle matkaa on 55 kilometriä, Orimattilasta 30 ja Myrskylän keskustasta 23 kilometriä. Parhaiten alueelle pääsee autolla, mutta joukkueliikenteelläkin sinne pääsee. Tarkemmattiedot bussiaikatauluista: www.pukkilanliikenne.fi. Myös pyöräretkeilyyn paikka on erinomainen kohde.

Hiidenkirnuille pääsee myös vesitse. Kirnualueelle on sisäänkäynti myös Porvoonjokilaakson puolelta, jolloin sinne voi saapua kanootilla tai veneellä Porvoonjokea pitkin.

Hiidenkirnuja ja niitä ympäröivää puistoaluetta ylläpitää Askola Seura ry .Toimintaa, ylläpitoa ja kohteen säilymistä varten puistoon on vapaaehtoinen neljän euron pääsymaksu, jonka voi halutessaan suorittaa joko paikan päällä sijaitsevaan lippaaseen tai seuran pankkitilille. Kirnualue on yleisölle avoinna aina, mutta talvikunnossapitoa alueella ei ole.

”Tervetuloa Askolan Hiidenkirnuille!” toivottaa kivinen hiisi heti puiston porteilla. Pitihän se tietysti kopaista, että mitähän tai ketähän se tuommoinenkin hiisi on mahtanut evääksi syödä.

Askolan hiidenkirnualueen 20 kirnusta suurin, Jättiläisen Kuhnepytty sijaitsee kirnualueen pohjalla. Sillä on syvyyttä reilut 10 metriä ja leveyttä neljä. Kirnun pohjalla on vielä toinen, pienempi kirnu. Hiidenkirnut täyttyvät etenkin keväisin vedellä. Myös runsassateisen kesän jäljiltä, kirnut pitävät vedet sisällään jopa läpi kesän. Joidenkin mielestä vesi kirnuissa ei tuo niille oikeutta ja kirnujen syvyyksiä on hankala hahmottaa niiden ollessa veden vallassa. Toisaalta taas vesi kirnujen sisällä saa ne näyttämään utuisen kauniilta ja jopa sadunomaisilta.

Kaikki alueen kirnut on nimetty. Osa on saanut nimensä mytologiasta, osa tutkijoilta ja tiedemiehiltä, osa alueen kirjailijasuuruuden mukaisesti. Löytyypä alueelta Onnenkirnukin, johon vierailija voi heittää lantin ja toivomuksen sen perään.

Alue avattiin yleisölle vuonna 1965. Tarinan mukaan alueen hiidenkirnuista ensimmäiset löydettiin 1950-luvulta. Sen jälkeen 1960-luvun puolivälissä asia sai kunnolla tulta alleen ja kirnuja alettiin tyhjentämään Yhtyneiden Kuvalehtien kustantamana. Työtä tehtiin talkoovoimin ja talkoovoimin aluetta pyöritetään hyvin pitkälti tänäkin päivänä.

Hiidenkirnualue on mitä oivallisin päivä- ja eväsretkikohde. Alueella ei ole kuitenkaan tulentekopaikkaa ja tulen teko siellä on kiellettyä. Alueen kalliot tarjoavat kauniin näköalan Porvoonjokilaaksoon ja sitä reunustaviin metsiin. Eväsretken kylkiäisinä saa tuhdin palan harmoniaa ja luonnon kauneutta.

Matkakohteen osoite: Hiidenkirnujentie 720, Korttian kylä, Askola

Jättiläisen kuhnepytty on reunustettu metallisin kaitein, ihan hyvästä syystäkin. Syvyyttä kirnulla on yli 10 metriä.

MITÄ HIIDENKIRNUT OVAT?

Jääkaudella, yli 10 000 vuotta sitten syntyneitä, luonnonvoimien muokkaamia esiintymiä. Hiidenkirnu on kuoppa tai onkalo, joka on syntynyt virtaavan veden voimalla, soraa ja kiviä kalliopohjaan pyörittämällä. Jääkaudella sulaneet vesivirtamassat saivat hiidenkirnut syntymään.

Hiidenkirnun tyypillisiä tuntomerkki on sen sileäksi hioutunut sisäpinta, jossa näkyy kiven pyörivän liikkeen aikaansaama rihlamainen rakenne. Hiidenkirnuihin liittyy usein myös mytologiaa.

Lähteet: Askola Seura ry, Askolan Hiidenkirnujen opasteet ja infotaulut http://www.hiidenkirnut.fi