Kroatia, osa 3, 3.-6.5.2015: Saaritunnelmia ja Makarska Rivieran rantareitti

Viidentenä matkapäivänä starttasimme Zadarista ja ajelimme rantatietä pitkin ja saavuimme takaisin Splitiin, jossa nopeasti päätimme, mihin saarivaihtoehdoista matkustaisimme. Valitsimme Korculan saaren ja ostimme satamasta autolauttaan liput. Toinen houkutteleva vaihtoehto olisi ollut saari nimeltään Vis, joka olisi ollut Korculaa pienempi saari. Visiltä olisi ollut lyhyt matka pienemmälle saarelle, jonka vetonaulana on luola, jonka aurinko värjää yhdessä veden kanssa sisältä aivan kirkkaan siniseksi. Luolasaarelle tehdään päivämatkoja, mutta sesongin ollessa käynnissä, luolassa ei ole aikaa jäädä uimaan, mikä mielestäni olisi koko homman juju. No, Vis jää vielä takataskuun, tällä reissulla saarikohteeksi osui siis Korcula.

Splitin satamassa on useampia lauttayhtiöiden kojuja ja sieltä lähtee useita laivoja ja lauttoja päivän aikana. Oikean kojun löytää kuitenkin melko helposti - ystävälliset virkailijat ohjaavat kyllä oikealle luukulle, jos siihen ei heti itse satu osumaan. Turistikauden ollessa pahimmallaan satamassa asiointiin on syytä varata reilummin aikaa, uskoisin noin parin tunnin olevan tarkoitukseen riittävästi. Off -sesongilla saimme liput matkaamme noin kymmenessä minuutissa ja lauttaan pääsimme nopeasti.

Lauttamatkamme kustansi autoineen päivineen n. 55 euroa ja matka kesti reilut kolme tuntia. Isoin Kroatiassa operoiva laiva/lauttayhtiö on nimeltään Jadrolinija.

Split mereltä käsin

Kuvassa yllä: Jadrolinijan autolautta, jolla matkasimme Korculaan

Saavuimme alkuillasta Vela Lukan satamakaupunkiin, josta ajoimme heti kuitenkin suoraan saaren toiseen päähän, Korculan vanhaan kaupunkiin. Sinne saavuttuamme aloimme heti silmäillä majoituspaikkoja ja olin bongannut Suomalaisesta Matkaoppaasta rantakadun, jolta olin haaveillut majoitustakin sitten löytyvän. Ja niin onnellisesti kävi, että majoitus löytyi vanhan kaupunkin välittömästä läheisyydestä, aivan meren rannasta ja juuri siltä rantakadulta, kuin olin haavellutkin. Rantakadulla oli useampikin vaihtoehto, mutta kaikki niistä eivät vielä olleet auki tähän aikaan kautta.

Vuokraemäntämme oli mitä mukavin ja avuliain ja huoneistomme siisti ja isolla terassilla varustettu. Maksoimme kolmen yön majoituksesta n. 130 euroa. Vierailumme aikana saimme kuulla saaren historiasta ja legendan mukaan Marco Polokin on käynyt saarella syntymässä - tästä ei kuitenkaan ole mitään vahvistettua, virallista varmuutta, mutta paikalliset ottavat asiasta ilon ja hyödyn irti.

Vuokraemäntämme esitteli meille puutarhaansa, jossa kasvoi sitruuna-, appelsiini- ja oliivipuiden lisäksi salaatteja, perunaa, tomaattia ja useita erilaisia yrttejä. Kasvimaita ja puutarhoja olikin lähes jokaisen pihassa ja useilla kroaateilla myös kanoja pihapiirissään vapaana maata kuopsuttamassa. Huomasin myös, että lähes jokaisella kasvimaalla kasvoi oliivipuu tai kaksi. Tällekin oli selkeä syy: Kaivatun varjon tuominen kasvimaalle auringon paahtaessa kuumimmillaan.

Korculan saari on rauhallinen ja rento saarikohde. Yökerhoja ei juri näkynyt, muutamia mahdollisia klubeja tai vastaavia kyllä. Meno on muutenkin seesteistä, joten bileitä etsivälle ei ehkä se ihan ykkösmesta vaan enemmänkin sopiva perhe- tai häämatkakohde.

Vanha kaupunki on tunnelmallinen ja kätkee sisäänsä pieniä putiikkeja, gallerioita ja ravintoloita, joihin iltaisin menimmekin syömään. Ehdoton ykkönen, niin laadultaan kuin hintatasoltaan, oli ravintola nimeltä Adio Mare. Vanhasta kaupungista löytyi myös oivaltava drinkkibaari, Massimo, jossa drinkkinsä pääsi nauttimaan linnoituksen vartiotorniin, kun juoma ensin vedettiin sinne "drinksuhissillä". Mikäs siellä oli margaritaa siemailla ja ihailla Adrianmereen painuvaa aurinkoa.

Kuvassa yllä: Massimon drinksubaari ja alla: Auringonlasku Massimosta Adrianmerelle

Kuvassa yllä: Korculan vanhaa kaupunkia

Korculassa ollessamme säät hellivät meitä tosissaan ja ylsivät hellelukemiin asti. Niimpä pääsimmekin viettämään saarella pari erittäin tervetullutta rantapäivää, kun vielä vuokraemäntämme ohjasi meidät hienoille hiekkarannoille pienen matkan päähän Korculan kaupungista.

Niistä parhaiten viihdyimme Plaza Przina ja Pilin Sal nimisillä rannoilla, joiden rannoista sai nauttia tähän vuodenaikaan todellisessa rauhassa. Meidän lisäksemme rannalla oli vain muutama muu seurue, kun turistikauden ollessa käynnissä pahimmallaan rannalle ei sekaan meinaa mahtua. Meriveden lämpötilakin oli lämpimään päivään sopiva, n. 17-19 astetta ja piristi auringon palvojia kaivatulla tavalla.

Rannan ravintola avaa ovensa vasta lähempänä sesonkia, joten omat eväät on hyvä pakata mukaan sesongin ulkopuolella ettei tarvitse keskeyttää uintiretkeä tai auringonpalvontaa vatsan kurnimisen tai janon vuoksi.

Kuva alla: Rannalle ajettaessa tien molemmin puolin avautui keskittymä viinitarhoja, joihin pääsee myös vierailulle. Näistä kaikki eivät palvele sesongin ulkopuolella.

Kuva yllä: Vesi on mielettömän kirkasta ja ranta todella rauhallinen (kauden ulkopuolella). Ranta on pääsääntöisesti pitkälle matalaa hiekkarantaa. Adrianmeren vesissä näkyi paljon merisiilejä, joita pidetään puhtaan veden merkkeinä.

Vietimme Korculan rennossa tunnelmassa kaksi kokonaista päivää ja kolmantena sitten lähdimme pikku hiljaa takaisin kohti Splitiä - vaikka Korculassa olisi viihtynyt pidempäänkin, halusimme vielä viettää viimeiset lomapäivämme Okrug Gornjissa, sillä olimme ystävystyneet vuokraisäntiemme kanssa ensimmäisten päivien aikana. Päätimme lähteä Korculan saarelta hieman eri reittiä takaisin kuin olimme sinne saapuneet - ja se kannatti.

Takaisin Splitiä kohti lähdimme kahdella eri lauttayhteydellä, joista ensimmäinen lähti aivan pienen matkan päästä Korculan vanhasta kaupungista, määränpäänään naapurisaaren Obericin satama. Tämä lauttamatka kesti 15 minuutin verran. Koska seuraavan lautan lähtöön naapurisaarelta oli aikaa, saimme vierailla hieman myös tällä Korculan saarella, Peljesacilla. Ajoimme ylös vuoren rinnettä luostariin, josta avautui alas merelle ja Korculan saarelle huikean kauniit maisemat. Luostarin hautausmaa oli myös mielenkiintoinen nähtävyys. Nämä nähtävyydet tsekattuamme, ajoimme saaren satamaan nimeltä Trbanj, josta seuraava lautta kuljetti meidät tunnissa Plocen kaupunkiin, joka sijaitsikin sitten jo mantereella.

Trbanj - Ploce välinen lautta oli upouusi ja pitkälle automatisoitu. Pääsimme poikani kanssa tutustumaan ohjaamoon, kun ystävällinen henkilökunta toivotti meidät sinne lämpimästä tervetulleiksi. Valittelivat kovin sitä, miten työpaikat tälläkin alalla ovat käyneet vähiin ja kertoivat näkevänsä delfiinejä matkan varrella päivittäin. Meillä ei tällä kertaa valitettavasti ollut delfiinien suhteen onnea matkassa.

Paluumatkalla käyttämämme kahden lautan reitti oli monipuolisempi, mielenkiintoisempi ja tuli edullisemmaksikin kuin suora lautta, jolla tulimme Splitista Korculaan.

Lauttamatkojen jälkeen ajoimme Plocen satamakaupungista takaisin Splitiin läpi Makarska Rivieran, joka on erittäin suositeltava ajoreitti. Matka kestää n. 1,5 tuntia. Tie kulkee lähes tulkoon koko matkan aivan meren rantaa pitkin ja maisemia on pakko ihailla. Pysähdyimme myöhäiselle lounaalle Zaostrog Plaza rannan tuntumassa sijaitsevaan ravintolaan ja hellepäivän ollessa kyseessä, pääsimme täälläkin uimaan. Suosittelen ehdottamasti ajamaan Makarska Rivieraa pitkin moottoritien sijaan, maisemat ja pysähtymismahdollisuudet uimapaikkoihin on takuuvarmoja.

Paska Vodassa (Kyllä, Paska Vodassa tosiaan) pysähdyimme vielä Karting radalla, jotta seurueemme miehet pääsivät vähän irroittelemaan radalla. 6-vuotiaamme oli sitä mieltä, että sinne olisi seuraavana päivänä pitänyt päästä takaisin.