Kroatia, osa 2, 30.4 - 2.5.2015: Road tripping & kansallispuistoja

Kolmantena päivänä lähdimme liikkeelle kohti seuraavaa kohdetta, joksi olimme valinneet Kroatian kansallispuistoista Krkan. Emme todellakaan valinneet huonosti, sillä puisto oli lumoavan kaunis! On aivan mahtavaa, että maailmasta löytyy niin kauniita paikkoja ja että niille ei ihminen ole päässyt tekemään pahojaan. Lähdimme ajamaan Trogirista Sibenikiin päin (tien nro 58) ja heti reitin alussa sai kokea huikeita maisemia, kun lähdettiin nousemaan tietä ylöspäin. Emme juurikaan käyttäneet moottoritietä, sillä halusimme nähdä mahdollisimman paljon maisemia matkan varrella ja niitä kyllä riitti.

Krkan kansallispuistoon pääsee mukavasti Skradin nimisestä kylästä laivayhteydellä, joka vie suoraan Skradinski Pukin sydämeen. Liput puistoon voi ostaa joko ennen tai jälkeen laivaan nousun ja lipun hinta oli 90 kunaa aikuiselta, poikamme pääsi puistoon maksutta. Vietimme puistossa n. 3-4 tuntia ja kiersimme kaikessa rauhassa lyhyimmän reitin, jonka pääsi kiertämään tukevia pitkospuita pitkin. Puiston ehdoton vetonaula ovat sen kirkkaat vedet ja vesiputoukset, mutta puistossa on myös runsaasti eläimistöä, joka luonnollisesti kuitenkin pysyttelee piilosalla ihmisten vieraillessa runsain joukoin. Puistoon pääsee myös tutustumaan polkupyörillä, jonka olisin varmasti tehnytkin ellei lapsukainen olisi ollut matkassa mukana.

Skradinin kyläkin oli mukavan näköinen paikka, mutta emme jääneet sinne yöpymään vaan jatkoimme vielä matkaa. Poikkesimme Zaton nimisessä pikku kylässä ja sieltä ajoimme Vodicen kautta Tribunjiin, jossa sitten yövyimme. Otimme satamasta vaatimattoman majoituksen 30 eurolla, ilta oli jo pitkällä ja tarkoitus oli vain nukkua yö ja jatkaa aamulla matkaa. Tribunjin satama oli pieni, mutta täynnä luxuspaatteja.

Kuva alla: Skradinin kylä, yksi lähtöpaikka Krkan kansallispuistoon

Kuva alla: Luxuspaatit Tribunjin satamakylässä. Muutaman euron saisi tuosta etummaisestakin pulittaa.

Neljännen päivän aamuna lähdimme ajelemaan tietä nro 27 kohti toista kansallispuistoetappia, Plitvicea (Plitvicka Jezera), joka löytyy myös Unescon maailmanperintökohteiden listalta. Matkalla puistoon näimme tien varrella miinakenttävaroituksella varustetun aidoitetun alueen; Jugoslavian sodan jäänteitä kun ei vielä aivan kaikkia ole ehditty siivota. Kenttä sijaitsi ennen Bencovac nimistä kaupunkia. Matkojen varrella siellä täällä näkyi myös rakennuksia, joissa luodinreiät kertoivat omaa karua tarinaansa parinkymmenen vuoden takaisista tunnelmista maassa.

Reitti Tribunjista Plitviceen oli taas oma hieno kokemuksensa - Road trippailu Kroatiassa on ihan MUST juttu. Krusevo nimisen paikan jälkeen avautuvat hienot maisemat alas Obrovacin kylään, jonne mutkainen tie reissaajan vie. Tiestä tuli mieleen joku Bondin leffa, missä kaahataan vastaavissa maisemissa ja tietty ihan kakssataa lasissa ja kahta kaistaa. Pienen matkaa Bondimutkien ja näiden kylien jälkeen saavuimme Zaton Obrovacki kylässä pieneen eläintarhaan, joka sijaitsee aivan tien vieressä ja sen ohi tulee varmasti helposti ajettua. Me onneksi pysähdyimme.

Paikka on pieni, mutta siisti. Eläimillä toivoisi olevan suuremmat häkit, mutta juteltuani paikassa työtä tekevien kanssa, ymmärrän miksi näin ei (vielä) ole.

Kuva: Pienessä eläintarhassa asui strutseja, kanoja, riikinkukkoja, apinoita (kyllä!) ja kenguru (kyllä vaan!), sikoja, vuohia, piikkisika, laamoja ja lukuisia eksoottisia lintuja.

Minulle kerrottiin, että tämän eläintarhan eläimet on kerätty talteen, kun suuremmat eläintarhat tai yksityiset ihmiset eivät niitä ole enää kelpuuttaneet. Tämä paikka siis on eräänlainen orpo- tai vanhainkoti muiden hylkäämille eläimille. Paikka toimii yksityisen omistuksessa ilman minkäänlaisia valtion tukia - suuremmat eläintarhat näitä tukia kuulemma saavat. Paikassa oli laatikko, johon saattoi jättää oman osansa eläinten ruokintaa ja huolenpitoa varten. Sain kuulla myös, että paikkaa pyöritetään ja pidetään yllä hyvin pitkälti juuri näillä avuin eli älä aja tämän ohi, kun vierailet Kroatiassa!

Kuva yllä road tripiltä: "Enrique, du kan starta nu!"

Kuva yllä: Vuorimaisemaa matkan varrelta

Kuva yllä: Bondimutkia ja kylä alakerrassa

Seuraava nähtävyys road tripillämme oli Crnopac Velebit vuoristo, jonka korkeuseroista autollakin osittain pääsi nauttimaan. Vuoristoon tultaessa lämpötila putosi nopeasti 20 asteesta 12 asteeseen. Maisemat olivat mielettömiä! Maisemat tällä taipaleella tarjosivat parastaan ja vaihtelivat vuoristosta vehreisiin alaviin tunnelmiin. Maisema-ajelumme kesti n. 3,5 tuntia, jonka jälkeen olimme saapuneet Plitvicen kansallispuistoon. Plitvicen alue suuri ja varustettu useammalla sisäänkäynnillä. Siksi kannattaakin tutkia hieman aluksi, mistä sisäänkäynnistä haluaa puistoon sukeltaa ja kuinka pitkän matkan puistossa patikoida.

Puisto tarjoaa huiman määrän vesiputouksia, vehreyttä, luonnon rauhaa (japanilaisturisteista huolimatta) ja mitä kauneinta, kirkasta vesistöä, jossa kalat ovat esillä kuin akvaariossa. Valitsin puiston lyhyimmän reitin ja rauhallisesti patikoiden siihen meni n. 2,5 tuntia. Sisäänpääsy puistoon oli 110 kunaa.

Yhdeksän päivän reissulle kaksi kansallispuistoa oli aika maksimi, jos ei matkan tarkoitus ole pelkästään vierailla niissä. Niin kauniitakin kuin puistot olivatkin, kaikkeen puutuu - näihin kahteen ei vielä onneksi ehtinyt! Ja kun matkassa oli alle kouluikäinen lapsi, piti matkamme luonnollisesti sisältää monipuolisempaa ohjelmaa ja jokaiselle jotakin.

Plitvicen kansallispuiston harmoonisen kauneuden ja päivän matkamaisemien jälkeen takki oli melko tyhjä ja suunnistimme Zadaria kohti, sillä seuraavana päivänä tarkoituksemme oli palata Splitiin ja ottaa sieltä lautta jollekin Kroatian lukuisista saarista. Yövyimme Zadarissa siistissä huoneistossa, jonka hinta oli 35 euroa. Ilta oli sateinen ja aamullakin vielä tihkutteli ja taivas oli harmaa, mutta aamupäivällä matkammekin taas edetessä, taivaskin kirkastui sopivasti.

Kuva: Yksi Plitvizen kansallispuiston lukuisista vesiputouksista

Jatkuu osassa 3