Kroatia, osa 1, 28.-29.4.2015: Split, Okrug Gornj ja Trogir

Tein perheeni kanssa yhdeksän päivän pituisen omatoimimatkan Kroatiaan huhti-toukokuun vaihteessa, keväällä 2015. Ajankohta oli todella osuva, niin ilmojen, mutta myös sen puolesta, että maahan sai tutustua rauhassa, ilman valtavia turistimassoja ja majoitusta oli tarjolla runsaasti ja huokein hinnoin. Monet paikalliset sanoivatkin, että kun matkustaa Kroatiaan heinä-elokuussa, matkustaa yhtäaikaa koko muun Euroopan kanssa.

Menin ja ihastuin maahan paljon enemmän kuin olin etukäteen ajatellutkaan. Olin kyllä kuullutkin maassa vierailleilta tuttavilta pelkkää hyvää, mutta en silti uskonut maan vaikuttavan näin positiivisessa määrin. Vaikka reissu kesti vain yhdeksän päivää, arkeen oli matkan jälkeen vaikea totutella.

Syitä siihen, että tykästyin Kroatiaan niin kovin on useita ja perusteluiksi tässä niistä muutama: Maa on Välimeren maiden kulttuurin ja slaavilaisen kulttuurin erittäin toimiva sekoitus. Kroaatit ovat mitä ystävällisintä, avuliainta ja yhteisöllisintä porukkaa (varmasti poikkeuksiakin löytyy, mutta pääsääntöisesti kaikki tapaamani ihmiset olivat aivan huippuja).

Kroatian luonto on mieletön. Maasta tuntuisi löytyvän jokaiselle vähänkään luontoa ja sen moninaisuutta arvostavalle jotakin. Itse saan valtavasti happea meri-ilmasta, rantaelämästä, saarista ja sopivan rennosta meiningistä, mutta myös keskimaan vehreys ja vuoret tekivät suuren vaikutuksen.

Kroatiaan matkustetaan vielä suht edullisesti ja liikkuminen siellä on vaivatonta, tiet ja yhteydet ovat pääsääntöisesti hyvässä kunnossa, saarille ja vuorille pääsee mukavasti ja välimatkatkin ovat melko lyhyitä. Adrianmeren toiselle puolelle, Italiaankin porskuttaa n. kolmessa tunnissa, jos alkaa merituulen tuoma pastan tuoksu käymään liian vastustamattomaksi. Kulkuyhteyksissä pitää huomioida parhaimman turistikauden tuoma etu siinä, että silloin on varmasti säännöllisemmin ja useimmin yhteyksiä tarjolla, kun rauhallisempana aikana aikataulut on hyvä tarkastaa ennakkoon ennen satamaan tai asemalle ryntäämistä.

Minä pysyin perheineni yhdeksän päivän ajan tiukasti Kroatiassa ja sen saarilla ja menen varmasti vielä takaisin. Hampaankoloon jäi vaikka mitä.

***

Varasin meille lennot Splitiin Norwegianin kautta uuden vuoden alennusmyyntien yhteydessä ja ne maksoivat meiltä kolmelta 525 euroa yhteensä. Tämän lisäksi varasin perheellemme vuokra-auton, jotta pääsisimme heti liikkeelle ilman sen suurempaa ihmettelyä lentokentällä. Auton vuokrasin Europcarilta, jota käytän usein. Auton virkaa toimitti Fordin C-Max eli tähän tarkoitukseen ihan mukavan kokoinen auto. Maksoin autosta vuokraa yhdeksältä päivältä 255 euroa. Vuokratessa kannattaa käyttää brokereita eli netin tarjoamia vuokra-autojen välittäjiä, aina edullisimman hinnan selvittääkseen. Polttoainetta tankkiin sai hieman huokeammin kuin Suomessa.

Kroatiassa tarjolla olevat majoitukset ovat pääsääntöisesti niin sanottuja huoneistomajoituksia eli yksityiset ihmiset vuokraavat huoneistojaan. Hotelli- ja hostellimajoitustakin on tarjolla, mutta lähinnä suurimmissa kaupungeissa. Myös leirintäalueita näkyi matkamme varrella melko paljon.

Eritasoista majoitusta oli tarjolla, off -sesongin ollessa kyseessä, runsaastikin. En tehnyt perheelleni muita varauksia kuin ensimmäisen yön Okrug Gornjissa paikkaan, jota tuttava oli meille suositellut. Netistä löytyy kuitenkin majoitusvaihtoehtoja runsain määrin, jos haluaa varata ennakkoon ja toki kesäkauden ollessa käynnissä, majoitus on syytäkin varata ennakkoon.

Majoitusta oli tällä matkalla helppo bongata ihan tien päällä. Majoituskylttejä näkyy ympäriinsä Kroatiaa, usein kroatiaksi, englanniksi ja saksaksi. Ainakin "apartment" ja "sobe" ovat majoitusten yhteyksissä käytettyjä sanoja tunnistamisen avuksi, kuten alla olevassa kuvassa (Depolo huoneistot Korculan saarella).

Splitin lentokentälle laskeuduimme suunnitellussa ajassa ja lento sujui moitteettomasti. Lentokenttä on pieni, hauskan näköinen rakennus - näkemisen arvoinen sekin. Lentokentän ulkopuolelta löytyi Europcarin koju, josta saimme auton avaimet lyhyen kaavakkeen täyttelyn jälkeen. Takuusumma vähän puistatti, sillä luottokortilta meni 700 euroa sovitun vuokrasumman lisäksi "kaniin". Olimme tosiaan päättäneet, että eka päivänä ei vielä lähdetä sen suuremmin reissuun ja ajoimme kentältä n. 30 km päässä sijaitsevaan Okrug Gornjin kylään, joka on pieni ja mukava paikka noin puolen tunnin päässä Splitin kaupungista ja todella pienen matkan päässä Trogirin vanhasta kaupunkista, joka muuten hyvin todennäköisesti mainitaan jokaisessa Kroatia oppaassa.

Okrug Gornjin huoneisto oli todella tilava ja hyvin varusteltu; iso kattoterassi, kylppäri ja keittiö, olohuone ja makuuhuone. Hintaa yöllä oli 50 euroa. Huoneistojen vuokrat kuitenkin tuplaantuvat, kun kausi starttaa todenteolla kesä-heinäkuussa ja monella vuokranantajalla onkin käytössään eri taksat on- ja off -seasoneille. Lisäksi usein huoneistojen vuokraajat tulevat hinnoissa vastaan, mikäli viipyy paikassa useamman vuorokauden.

Viivyimme paikassa kaksi yötä, sillä halusimme ottaa ensimmäisen päivän tosiaan ihan iisisti ja olla vaan - lomalle kun oltiin lähdetty. Ekana päivänä tein tyyppiturremokan ja tilasin kalaa - siis sen suuremmin kyselemättä hintaa, ihan vaan että päivän kalaa, kiitos. No, se kala maksoi sitten n. 40 euroa, joka on Kroatian hinnoissa melkoisen suolainen hinta. Mutta ei siinä, hyvää se ihan oli.

Kuva alla: Ei ensimmäisen päivän 40 euron kala, vaan kroatialaisessa kodissa valmistettu lounas, jonne saimme lounaskutsun Okrug Gornjin vuokraisänniltämme ja pääsimme käsiksi kuvan pöydän antimiin. Tarjolla oli kalakeittoa, tuoretta, grillattua kalaa ja kalmaria, vihreää salaattia ja leipää, itse puristettua oliiviöljyä sekä paikallista viiniä. Ehdottomasti koko matkan paras ateria - aivan törkeen hyvää! Ja ihan parasta seuraakin!

Toinen päivämme Kroatiassa menikin sitten jo ihan biitsimeiningeissä, kun Okrug Gornjin vuokraemäntämme kertoi Splitistä löytyvän hienon hiekkarannan, Bacvice nimeltään, joka on muksuillekin ihanteellinen. Ja ei kun suunta biitsille, kun ilmakin suosi. Huhtikuun loppua mentiin, mutta lämpöä oli tuona päivänä n. 25 astetta. Uimassakin käytiin - pakkohan se oli talviturkki sille tielleen jättää, että kehtasi takaisin Suomeen tuoda kuulumisia.

Biitsillä sai mukavasti lomamoodin päälle ja nupin nollattua, mutta myös perinteisen suomituristin kärvähtäneet olka- ja nenänpäät. Niin ja matkamuistoksi parkkisakon tuulilasiin.

Kuva yllä: Trogirin vanhan kaupungin varjoisilla mukulakivikaduilla

Illalla suunnistimme Trogirin vanhaan kaupunkiin jätskeille ja tutustumaan paikkaan. Seuraavana päivänä vielä poikkesimme lähtiessä toisen kerran ja saimme mukavan annoksen paikallista toritunnelmaa, mutta myös eväitä matkaan. Eväistä puheen, Pekara nimiset paikat ovat leipomoita, joista saa tuoretta leipää ja leivonnaisia. Kannattaa kokeilla paikallisia, vuohenjuustoa sisältäviä, suolaisia leipomuksia - tykkäsin!

Kuvat yllä: Trogirin vanhan kaupungin aamuista markkinatunnelmaa

Jatkuu osassa 2...