Kroatia - 7.-9.5.2015: Yhteenveto ja kiitokset

Viimeiset kaksi päivää vietimme uusien ystäviemme luona Okrug Gornjissa ja Trogirin vanhassa kaupungissa. Puoliskoni pääsi myös kalaan paikallisten ukkojen kanssa ja sai saaliikseen elämänsä ensimmäisen kalmarin. Yhteistä kieltä ei koko seurueen kesken ollut, mutta homma sujui silti mukavasti.

Kuva: Maisemaa Peljesacin luostarista alas merelle. Vastapäätä näkyy Korculan saari.

Kroatia ei ollut se helpoin maa yrittää olla tupakoimatta. Enpä siis ihan onnistunut pysymään lakossani. Suoraa Milonoffia ja Rantalaa siteeraten: "Kun kohtaat kroaatin ensi kertaa, hän saattaa tarjota sinulle spaddun tai näkäräisen tai molemmat - jos kieltäydyt kevein perustein, tulet loukanneeksi uutta tuttavuuttasi perustavanlaatuisesti." Ja tämähän piti varsin paikkansa. Poltin. Seurustelumielessä. Ja koska en polta 6-vuotiaan poikani nähden, kroaattiystävämme pitivät selustastani huolen ja huolehtivat siitä, että pysyn savukkeissa ja VOIN TURVALLISESTI tupakoida. Älä myöskään kieltäydy maljasta ja ole ilon pilaaja. Kieroon katsotaan kovin, jos menet lasiin sylkemään. Poskisuudelmilla tervehditään parempia tuttavuuksia, ei ehkä ihan meitä perusturreja kuitenkaan. Kättely on myös kroaatille luonnollinen tapa tervehtiä. Ehdin kuitenkin jo näidenkin päivien aikana tutustua ystäviimme jo siinä määrin, että poskisuudelmat olivat luonnollisuus. Niitä annettiin kaksi, molemmille puolille. Aikakäsitys Kroatiassa on tyyppiä joustava Itä-Eurooppalainen ja Välimeren eläjille sopiva eli poikkeaa suomalaisesti joskus melko lailla. Kohta voi siis olla tunnin tai parin päästä, mutta toisaalta joustoa löytyy sitten puolin toisin. Kroatiassa yhteisöllisyys ja perhekeskeisyys näkyvät selvästi. Samassa taloudessa asuu useimmiten avioparin ja lasten lisäksi myös jommankumman puolison vanhemmat sekä mahdollisesti myös heidän vanhempansa. Usein syy on kuitenkin taloudellinen pakko, ei niinkään se yhteisöllisyys (Milonoff, Rantala). Useissa tapauksissa tämä oli selvästi nähtävissä ja Okrug Gornjinkin isäntämme asuttivat huusholliaan neljän sukupolven voimin, tosin porukkaa oli jaettu useampiin kerroksiin ja huoneistoihin. Ystävää ja naapuria autetaan Kroatiassa aina mahdollisuuksien mukaan - ja saadaan vastapalveluksia, kun niitä itse tarvitaan. Kahvihetketkin vietetään usein naapurin kanssa tupakoiden ja joutavia (tai ehkä jopa tärkeitäkin) jaaritellen. Kauden ollessa käynnissä ja ihmisten kiireisimmillään, ystävä hädässä todella tunnetaan. Oman kiireenkin keskellä kaveria autetaan mihin aikaan vuorokaudesta tahansa ja tämä on kroaateille selviö.

Ja koska kroaatit itse ovat reissaajalle kovin ystävällisiä ja avuliaita, on kohteliasta ottaa heidät huomioon opettelemalla muutaman sanasen maan kieltä. Näillä pärjäät ja teet isäntiisi vaikutuksen (tosin saattavat alkaa sitten rupattelemaan kroatiksi enemmänkin, kun innostuvat siitä, että "puhunkit" heidän kieltään):

Hvala = Kiitos

Molim = Ole hyvä

Dobro jutro = Hyvää huomenta

Dobar dan = Hyvää päivää

Dobro vecer = Hyvää iltaa

Laku Noc = Hyvää yötä

Da = Kyllä

Ne = Ei

Koliko costa? = Paljonko maksaa?

Kuva: Merisiilien möllötystä

Monet kroaatit valittelivat sitä, että eläminen turismin varassa, kun muuta ei ole, on kovin haasteellista. Sesonki on lyhyt ja silloin tehdään töitä 24/7 - perheen kanssa nähdään illalla nukkumaan mennessä ja suurin piirtein silloin, kun vaihdetaan "vuoroa" läpsystä. Useat paikalliset pitävätkin huoneistomajoituksia, joiden turvin sitten eletään pitkälle vuotta. Muutoin työtilanne Kroatiassa on melko epätoivoinen, noin puolet väestöstä on työttömänä. Joten kyllä, tästäkin syystä - matkusta Kroatiaan ja tee se mieluummin vielä tuon varsinaisen kauden ulkopuolella. Ja lopuksi laskun paikka. Meidän seurueellamme rahaa paloi reissulla seuraavasti:

Lennot 525 euroa,

vuokra-auto 255 euroa,

majoitukset n. 350 euroa / 9 päivää,

ruokailut n. 500 euroa / 9 päivää,

pääsymaksut ja diesel vuokra-autoon n. 100 euroa

Eli kaikkiaan siis 1700 euroa, ei mielestäni ollenkaan paha rasti.

Minä kiitän ja kumarran nöyrästi Kroatiaa, maata ja sen kansalaisia.

Oli ilo vierailla maassanne ja sehän on varmaan, että me nähdään vielä! Lähteet: Milonoff, Rantala: Mad Manners, Seikkailijan etiketti - opas maailman tapoihin (Johnny Kniga, 2012)